Liity jäseneksi

Lopputyöprosessien vaikeimmat ja parhaimmat hetket: kuulumisia Tampereelta ja Oulusta

Viime vuoden apurahansaajamme kertovat kokemuksiaan gradu- ja oppariprosesseista

Jutussa viime vuoden apurahansaajamme, Tampereen yliopiston Emmi Tanskanen ja Oulun ammattikorkean Heidi-Maria Hekkala kertovat, mikä työssä oli vaikeinta ja mikä oli parasta. Lisäksi he paljastavat parhaat vinkkinsä lopputöitään kirjoittaville opiskelijoille.

Nimi:
Emmi Tanskanen

Oppilaitos:
Tampereen yliopisto

Lopputyön nimi:
Arviointityön tulevaisuus tarkastuslautakunnissa: Suomen kuuden suurimman kaupungin näkökulma

***

Nimi:
Heidi-Maria Hekkala

Oppilaitos:
Oulun ammattikorkeakoulu

Lopputyön nimi:
Kirjastoammatillisuuden uusi suunta, Tapaustutkimus: Pohjois-Pohjanmaan yleiset kirjastot

Mikä lopputyön aihe on?

Emmi: Tarkastelin tutkielmassa tarkastuslautakuntien tekemää arviointityötä kuudessa Suomen suurimmassa kaupungissa. Aiheena olivat arviointi käytännöllisessä, ammatillisessa ja tieteellisessä mielessä sekä tarkastuslautakunta instituutiona osana kuntaa.

Heidi-Maria: Uuden kirjastoammatillisuuden osaamistarpeet ja vaatimukset. Opinnäytetyöni tavoitteena oli selventää sitä, millaisia osaamistarpeita ja vaatimuksia uusi kirjastoammatillisuus asettaa kirjastoammattilaisille. Tätä tutkin ensin opinnäytetyöni viitekehyksessä, jonka jälkeen syvennän tutkimusta tapaustutkimuksen kautta.

Miten löysit aiheesi?

Emmi: Olin ollut kahtena edellisenä vuotena mukana PwC:n  Vuoden arviointikertomus -kilpailun esiraadissa. Esiraati koostui noin kuudesta raatilaisesta ja vastuuprofessorista. Esiraadissa luettiin läpi kilpailuun osallistuneiden kaupunkien, kuntien ja kuntayhtymien arviointikertomuksia. Aihe alkoi olla tätä kautta sen verran tuttu, että halusin jatkaa sen parissa tutkielmaan.

Heidi-Maria: Aiheen sain Oulun Kaupunginkirjastolta.

Mikä lopputyöprosessissa oli vaikeinta?

Emmi: Monesti kuulee, että teoriaosan kirjoittaminen on tutkielman teon haastavin vaihe. Minulle vaikeinta oli kuitenkin analyysivaihe, jonka teksti ei tullutkaan yhtä helposti.

Heidi-Maria: Vaikeinta oli kaiketi melko kliseisesti se aloittaminen. Lisäksi aikataulutuksen kanssa oli hieman haasteita, mutta niistä selvittiin!

Entä mikä oli parasta?

Emmi: Parasta oli huomata, että tekstiä syntyi ja tutkielma eteni. Kun tajusin, että tutkielma on siinä vaiheessa, että se varmasti valmistuu, olo oli todella helpottunut.

Heidi-Maria: Parasta oli se, että sain todella tutustua syvällisesti kirjastoammatillisuuden ideaan ja sen ydintehtävään. Toisaalta myös se työn valmiiksi saaminen oli melko huisia!

Miten hyödynsit apurahasi? Oliko siitä hyötyä lopputyön kannalta?

Emmi: Katoin apurahalla tutkielman teosta aiheutuneita kuluja. Kuluja tuli haastattelumatkoista, mutta tämän lisäksi päätin ulkoistaa litteroinnin nuoremmille opiskelijoille. He saivat työstä hyvän korvauksen ja lisäksi kokemusta omia tulevia tutkielmiaan varten.

Heidi-Maria: Hyödynsin apurahan käytännössä arjen menoihin, sillä opintotukikuukauteni olivat jo loppuneet, kun lopputyötäni kirjoitin. Ehdottomasti siitä oli apua, sillä apurahan avulla pystyin käytännössä saattamaan opintoni loppuun.

Neuvosi muille lopputyön kanssa painiville opiskelijoille?

Emmi: Lopputyö on todella iso stressitekijä monille. Neuvoisin opiskelijoita muistamaan, että itsestä täytyy pitää huolta. Lisäksi vertaistuki muilta lopputyön tekijöiltä voi parhaimmillaan tehdä lopputyöprosessista hauskan!

Heidi-Maria: Kolme ohjetta: Kyllä se tulee valmiiksi. Trust the process. Ja viimeisenä: Älä anna periksi, you got this!

***

Emmin ja Heidi-Marian lopputyöt löydät nettisivuiltamme täältä. 

Jaamme vuosittain kaksi 500 euron apurahaa opiskelijajäsentemme tekemiin lopputöihin, ja tämän vuoden hakukierros on vielä käynnissä 4.11. saakka.

Kiinnostuitko Kumulan hausta?

Tsekkaa tarkemmat tiedot hausta täältä. 
Meeri Väänänen

Meeri Väänänen

Palvelu- ja koulutussuunnittelija

meeri.vaananen@kumula.fi

040 1599 397

Jaa sivu: